Asun Mosul, kaupunki, joka yhä nousee sodan tuhkasta. Irak seisoi aikoinaan korkealla – vahvana, vauraana ja ihailtuna kaikkialla arabimaailmassa. Mutta vuosikymmenten konflikti on repinyt kansakuntamme sielua. 1970-luvulla Mosul oli kulttuurin ja rinnakkaiselon kaupunki, jossa kurdit, arabit ja kristityt elivät rinnakkain. Sitten seurasivat myllerryksen vuodet – pommitukset, pelko ja lopulta ISISin synkkä valtakausi. Vuonna 2014 näimme kaupunkimme joutuvan terrorin käsiin, ja monet pakenivat henkensä edestä.

Kun vapautus koitti vuonna 2017, kadut olivat hiljaisia, kirkot tuhoutuneita ja toivo tuntui muistolta. Silti raunioiden keskelle elämä palaa. Markkinat avautuvat uudelleen, perheet rakentavat uudelleen, ja lasten naurun heikko ääni kuuluu jälleen. Mutta syvin jälleenrakennus ei ole rakennusten – se on sydämien. Menetyksen tuska on syvä ja sovinto on vaikeaa, mutta Jeesus liikkuu täällä hiljaa. Pienissä kokoontumisissa ja kuiskatuissa rukouksissa uskovat tuovat Hänen rauhaansa väsyneelle kansalle.

Tämä on meidän hetkemme – armon ikkuna kärsimyksen sydämessä. Uskon, että Jumala kutsuu seuraajiaan Irakissa nousemaan parantajiksi, sillanrakentajiksi ja armon kantajiksi. shalom – rauhan, jonka vain Kristus voi antaa. Uskon, että juuri siinä kaupungissa, jossa väkivalta aikoinaan hallitsi, rakkaus juurtuu jälleen, ja Mosul tunnetaan jonain päivänä raunioistaan, vaan ennallistamisestaan.

• Rukoile parantamassa Mosulin syviä haavoja – että Jeesuksen rauha rakentaisi sydämet uudelleen, kun kodit ja kadut ennallistetaan. (Jesaja 61:4)

• Rukoile Mosulin uskovia rohkeiksi rauhantekijöiksi ja sovinnon edistäjiksi etnisten ja uskonnollisten jakolinjojen yli. (Matteus 5:9)

• Rukoile sodan pakoon ajamia perheitä löytämään turvaa, huolenpitoa ja Kristuksen toivoa palatessaan kotiin. (Psalmi 34:18)

• Rukoile seuraava sukupolvi Mosulissa nousemaan vapaana pelosta ja täynnä tarkoitusta Jumalan valtakunnassa. (Jeremia 29:11)

• Rukoile Mosulista tulee lunastuksen todistus – kaupunki, jonka Rauhanruhtinaan shalom on muuttanut. (Habakuk 2:14)