Asun Siligurissa, kaupungissa, jossa rajat kohtaavat ja maailmat törmäävät. Himalajan juurella sijaitsevat kadut ovat täynnä monien kielten ääniä – bengalia, nepalia, hindiä, tiibetiä – ja kasvoja joka suunnalta. Pakolaiset tulevat tänne etsimään turvaa Nepalista, Bhutanista, Bangladeshista ja Tiibetistä, ja heillä on mukanaan tarinoita menetyksestä, toivosta ja kaipauksesta. Näen joka päivä, kuinka haurasta elämä voi olla ja kuinka syvästi ihmiset kaipaavat rauhaa – rauhaa, jonka vain Jeesus voi antaa.

Siliguria kutsutaan "porttiksi koilliseen", ja mietin usein, kuinka totta se on myös Hengessä. Tämä paikka yhdistää kansoja – siitä voisi myös tulla portti evankeliumin virralle Intian läpi ja sen ulkopuolella oleviin kansoihin. Silti särkyneisyys on raskasta. Köyhyys painaa kovasti, lapset nukkuvat linja-autoasemilla ja ihmiset kantavat näkymättömiä haavoja sukupolvien ajan siirtymisestä ja jakautumisesta.

Silti, jopa väsymyksen keskellä, tunnen Jumalan liikkeen. Näen sydämien pehmenevän, hiljaisia keskusteluja toivosta, pieniä rukouskokouksia valaisemassa pimeitä nurkkia. Jeesus on täällä – kävelee vilkkailla markkinoilla kuiskaten totuutta elämiin, joille on kerrottu, että ne on unohdettu.

Olen täällä ollakseni Hänen kätensä ja jalkansa – rakastaakseni pakolaista, väsynyttä työntekijää, vaeltavaa lasta. Rukoukseni on, että Siligurista tulisi enemmän kuin rajakaupunki – että se olisi paikka, jossa taivas koskettaa maata, jossa Hänen valonsa murtautuu hämmennyksen sumun läpi ja jossa täällä läpi kulkevat kansat kohtaisivat Jeesuksen Kristuksen rakkauden ja pelastuksen.

- Herra Jeesus, näen joka päivä ihmisiä, jotka ovat paenneet kodeistaan – tiibetiläisiä, nepalilaisia, bhutanilaisia, bangladeshilaisia – etsimässä turvaa ja uutta alkua. Sydämeni särkyy heidän puolestaan. Rukoilen, että Sinä olisit heidän todellinen turvapaikkansa, heidän lohtunsa menetyksessä ja heidän toivonsa tulevaisuuteen. Nouskoon kirkkosi Siligurissa ottamaan heidät vastaan rakkaudella, vieraanvaraisuudella ja arvokkuudella.
- Siliguria kutsutaan "Koillisen portiksi", mutta uskon, Herra, että Sinä olet kutsunut sen portiksi kunniaasi varten. Rukoilen, että tästä kaupungista lähtevät tiet – Nepaliin, Bhutaniin, Bangladeshiin ja Tiibetiin – kuljettaisivat paitsi kauppaa ja matkailijoita, myös valtakuntasi sanomaa. Käytä meitä, kansaasi, tuomaan valoa täällä kulkeville kansoille.
- Jeesus, näen lasten nukkuvan rautatieasemien lähellä, myyvän rihkamaa kaduilla ja kasvavan ilman toivoa. Lähesty heitä. Nosta miehiä ja naisia, jotka hoivat, opettavat ja suojelevat heitä. Anna Siligurin tulla paikaksi, jossa orvot löytävät perheen ja unohdetut löytävät tarkoituksen Sinussa.
- Täällä on monia seurakuntia, Herra – pieniä yhteisöjä, kokoontumisia kotona ja uskollisia uskovia hajallaan ympäri kaupunkia. Rukoilen syvää ykseyttä, nöyryyttä ja rohkeutta keskuudessamme. Palvelkaamme yhdessä yhtenä ruumiina, rakastaen ilman kilpailua ja loistaen yhtenäisenä todistuksena armostasi jokaiselle täällä edustetulle heimolle ja kielelle.
- Isä, rukoilen rauhaa Siligurille – sen ruuhkaisille kaduille, rajanylityspaikoille ja väsyneille sydämille. Anna Henkesi pyyhkäistä läpi tämän maan ja murtaa epätoivon ja pelon voima. Tulkoon Siliguri tunnetuksi, ei kamppailuistaan, vaan toivon kaupunkina – jossa Sinun nimesi korotetaan korkealle ja jossa jokainen läpi kulkeva kansa kohtaa rakkautesi ja pelastuksesi.