Asun Mogadishu, kaupunki ulottui pitkin Intian valtameri, jossa aallot iskeytyvät samoille rannoille, jotka ovat nähneet vuosisatoja kaupankäyntiä, konflikteja ja uskoa. Kaupunkimme oli aikoinaan kukoistava satama ja kulttuurikeskus, mutta se on kärsinyt arpia neljäkymmentä vuotta sisällissotaa ja klaaniväkivaltaa. Ampuma-aseiden laukausten ääni on pitkään ollut osa jokapäiväistä elämää, ja syvät haavat jakavat edelleen heimojamme ja yhteisöjämme.

Monille Mogadishu tuntuu kaupungilta, joka on loukussa toivon ja epätoivon välillä. Sen laitamilla vaeltelevat edelleen militantit, jotka lietsovat pelkoa ja rankaisevat niitä, jotka uskaltavat seurata Jeesusta. Tässä paikassa uskova oleminen tarkoittaa hiljaista elämistä – joskus salaa – mutta ei koskaan ilman uskoa.

Vaarasta huolimatta, Jumala liikkuu kansamme keskuudessa. Olen nähnyt elämien muuttuvan unien, kuiskattujen rukousten ja somalialaisten uskovien hiljaisen rohkeuden kautta, jotka kieltäytyvät piilottamasta sisällään olevaa valoa. Vaikka Somaliaa kutsutaan usein epäonnistunut valtio, Uskon, että Jumalan valtakunta etenee hiljaa täällä, yksi sydän kerrallaan. Hallituksemme ei ehkä ole vakaa, mutta meillä on horjumaton toivo Kristuksessa. Ja tuo toivo on vahvempi kuin pelko.

• Rukoile suojelua ja kestävyyttä uskoville, jotka kohtaavat päivittäin vainoa Mogadishussa. (Psalmi 91:1–2)

• Rukoile rauha ja sovinto Somalian jakautuneiden klaanien keskuudessa, että ykseys löytyisi Kristuksesta. (Efesolaiskirje 2:14–16)

• Rukoile evankeliumin leviämistä unien, näkyjen ja rohkean todistuksen kautta somalialaisten keskuudessa. (Apostolien teot 2:17)

• Rukoile ääriliikkeiden linnoitusten kukistuminen ja Jumalan valtakunnan nousu Afrikan sarvessa. (2. Korinttilaisille 10:4–5)

• Rukoile Somalian kirkkoa kasvamaan uskossa, viisaudessa ja rohkeudessa julistaessaan Jeesusta vastustuksesta huolimatta. (Matteus 16:18)