Rukoile Islamabadissa

Asun Islamabadissa – huolellisesti suunnitellussa kaupungissa, joka on hiljainen verrattuna Pakistanin vanhempiin kaupunkeihin ja lepää Margalla-kukkuloiden juurella. Leveät tiet, hallintorakennukset ja viheralueet antavat vaikutelman järjestyksestä ja kontrollista. Täältä käsin kirjoitetaan lakeja, päätetään politiikoista ja kansakunnan tulevaisuudesta keskustellaan vartioitujen muurien takana. Islamabad tuntuu pinnalta rauhalliselta, mutta rauhan alla on jännitystä – sanatonta pelkoa, tarkkaavaisia silmiä ja syvää hengellistä vastarintaa.

Tämä kaupunki on diplomaattien, sotilasjohtajien, tuomareiden ja lainsäätäjien koti. Usko on täällä muodollista ja varjeltua. Islam muokkaa julkista elämää, ja syvästi vakiintuneiden uskomusten kyseenalaistaminen on vaarallista. Jeesuksen seuraajilta elämä Islamabadissa vaatii suurta viisautta. Me sulaudumme joukkoon, puhumme harkiten ja elämme uskomme mukaan hiljaa – usein meidät tunnetaan paremmin rakkaudestamme ja rehellisyydestämme kuin sanoistamme. Jotkut uskovat työskentelevät valtion virastoissa ja yliopistoissa rukoillen hiljaa työpöytiensä ääressä, että totuus saavuttaisi auktoriteetit.

Islamabadissa on myös piilevää tuskaa. Afganistanilaiset pakolaisperheet asuvat kaupungin laitamilla, usein vallanpitäjien näkymättömissä. Lapset kasvavat ilman vakautta, koulutusta tai toivoa. Jopa täällä pääkaupungissa köyhyys ja pelko elävät rinnakkain etuoikeuksien kanssa. Silti uskon, että Jumala näkee tämän kaupungin jokaisen nurkan – parlamenttisaleista ruuhkaisiin siirtokuntiin – ja Hänen sydämensä on myötätunnon liikuttama.

Uskon, että Islamabad ei ole vain poliittinen pääkaupunki; se on hengellinen taistelukenttä. Jos sydämet täällä muuttuvat, vaikutus leviää koko maahan. Rukoilen, että tästä vallan kaupungista tulisi nöyryyden kaupunki – jossa johtajat kohtaavat Herran pelon, jossa oikeus korvaa korruption ja jossa Jeesuksen rauha juurtuu hiljaa mutta voimakkaasti.