Rukoile Istanbulissa

Asun Istanbulissa, kaupunki, joka on seissyt historian risteyksessä yli 2 500 vuotta. Aikoinaan tunnettu nimellä Konstantinopoli, se on ollut molempien ydin Bysanttilainen ja Ottomaanien imperiumit – kaupunki, joka on muovannut kansakuntia ja yhdistänyt mantereita. Täällä itä kohtaa lännen. Horisontti on täynnä minareetteja ja kupoleja, kadut kuhisevat kauppaa ja kulttuuria, ja Bosporinsalmen vedet erottavat ja yhdistävät kaksi maailmaa.

Ottomaanien valtakunnan kukoistuksen aikaan tämä kaupunki hallitsi Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa. Nykyään Istanbul on edelleen globaali risteysasema – moderni, kosmopoliittinen keskus, jota länsimainen vaikutus on muokannut, mutta joka on ankkuroitu syvään islamilaiseen perinteeseen. Se on kauneuden ja ristiriitojen paikka, jossa edistys ja hengellinen sokeus elävät rinnakkain.

Vaikka täällä asuu miljoonia, Turkkilaiset ovat edelleen yksi suurimmista tavoittamattomista ihmisryhmistä maailmassa. Useimmat eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksen nimeä lausuttavan rakkaudella. Silti uskon, että Jumala on valinnut Istanbulin tällaista aikaa varten. Muinaisena porttina mantereiden välillä se on strateginen keskus evankeliumille – kaupunki, josta hyvä sanoma voi jälleen virrata kansoille.

Kävelen sen ruuhkaisilla kaduilla ja rukoilen, että Kristuksen valo lävistäisi hengellisen utuisuuden. Uskon, että herätys voi alkaa täällä – missä menneisyys ja nykyisyys kohtaavat ja missä sydämet jonain päivänä julistavat Jeesuksen nimen Herraksi.