Rukoile Gaziantep

Asun Gaziantep, kaupunki lähellä Syyrian rajaa – kansojen, tarinoiden ja surujen kohtaamispaikka. Maamme, Turkki, kantaa Raamatun perintöä: lähes 60% Raamatussa mainituista paikoista sijaitsevat rajojemme sisällä. Tämä oli aikoinaan apostolien ja kirkkojen maa, jossa Jumalan sana levisi kuin tuli halki Vähän-Aasian. Mutta nykyään maisema on muuttunut. Minareetteja kohoaa joka horisontissa, ja turkkilaiset ovat edelleen yksi maailman suurimmista tavoittamattomista kansoista.

Gaziantep tunnetaan lämmöstään, ruoastaan ja sitkeydestään. Pinnan alla on kuitenkin syvää tuskaa. Enemmän kuin puoli miljoonaa syyrialaista pakolaista elää nyt keskuudessamme – perheitä, jotka pakenivat sotaa vain kohdatakseen uusia kamppailuja täällä. Heidän läsnäolonsa muistuttaa minua päivittäin siitä, että tämä kaupunki on sekä turvapaikka että sadonkorjuuseen valmis pelto. Kun Turkki seisoo välissä Eurooppa ja Lähi-itä, sekä länsimaisen edistyksen virrat että islamilainen perinne virtaavat lävitsemme ja muokkaavat jännitteistä ja mahdollisuuksista täynnä olevaa kulttuuria.

Uskon, että Jumala ei ole unohtanut Turkkia. Sama Henki, joka kerran liikkui Efesoksen ja Antiokian läpi, liikkuu jälleen. Gaziantepissa näen pieniä uskovien kokoontumisia – turkkilaisia, kurdeja ja syyrialaisia – jotka palvovat yhdessä, rukoilevat parantumista ja uskaltavat uskoa, että Jeesus voi rakentaa uudelleen sen, minkä sota ja uskonto ovat tuhonneet. Rukoilen, että jonain päivänä tästä maasta sanotaan jälleen: “"Kaikki Aasian asukkaat kuulivat Herran sanan."”