Asun Diyarbakir, mustasta basalttikivestä rakennettu kaupunki Tigris-joen varrella – paikka, joka on yhtä ikivanha kuin kestäväkin. Tällä alueella on syvä historia; profeetat vaelsivat aikoinaan näillä mailla, ja lähes 60% Raamatussa mainituista paikoista sijaitsevat nykyisen Turkin rajojen sisällä. Efesoksen raunioista Antiokian kukkuloille tämä kansakunta on ollut näyttämönä Jumalan tarinan paljastumiselle.

Silti tänä päivänä moskeijat täyttävät horisonttimme, ja turkkilaiset ovat edelleen yksi maailman suurimmista tavoittamattomista ihmisryhmistä. Kansakuntamme toimii siltana Eurooppa ja Lähi-itä, joka kantaa mukanaan sekä länsimaisia ideoita että islamilaista perinnettä – kulttuurien risteyskohta, mutta silti maa, joka odottaa löytävänsä uudelleen Kristuksen tien.

Täällä Diyarbakirissa monet naapureistani ovat Kurdit, kansa, joka tunnetaan sitkeydestään ja vieraanvaraisuudestaan, mutta harvat ovat koskaan kuulleet evankeliumia omalla kielellään. Silti uskon, että sama Henki, joka liikkui Paavalin päivinä Vähässä-Aasiassa, liikkuu jälleen. Tämä maa, joka oli kerran uskon kehto, ei pysy hiljaa ikuisesti. Kaipaan päivää, jolloin voidaan jälleen sanoa: “"Kaikki Aasian asukkaat kuulivat Herran sanan."” 

• Rukoile Turkin kansaa löytämään uudelleen raamatullisen perintönsä ja kohtaamaan elävän Kristuksen. (Apostolien teot 19:10)

• Rukoile rohkeutta ja ykseyttä uskovien keskuudessa, kun he jakavat evankeliumia kulttuuristen ja uskonnollisten jakolinjojen yli. (Efesolaiskirje 6:19–20)

• Rukoile Diyarbakirin kurdit kuulevat ja vastaanottavat hyvän sanoman sydämensä kielellä. (Roomalaisille 10:17)

• Rukoile Jumalan Henki liikkuu voimakkaasti tässä maassa, herättääkseen henkiin muinaisen uskon ja muuttaakseen sydämiä. (Habakuk 3:2)

• Rukoile Turkki – että mantereiden välille sillanrakentajana toimiva kansakunta tulisi evankeliumin siltaksi kansoille. (Jesaja 49:6)