Rukoile Conakry

Asun Conakry, sykkivä sydän Guinea, rannikkokaupunki, jossa valtameren aallot iskeytyvät ruuhkaisille kaduille ja toivo sekoittuu vaikeuksiin. Maamme on rikas – täynnä bauksiittia, kultaa, rautaa ja timantteja – silti monet meistä elävät edelleen sillä, mitä voimme kasvattaa tai myydä markkinoilla. Vauraus piilee maaperässä, mutta köyhyys täyttää kodit.

Guinea on muuttunut paljon. 1950-luvulta lähtien väestömme on kasvanut nopeasti, ja ihmiset muuttavat jatkuvasti kylistä kaupunkeihin etsimään mahdollisuuksia. Conakrysta on tullut monien – kauppiaiden, työläisten ja pakolaisten – kokoontumispaikka. Liberia ja Sierra Leone jotka pakenivat sotaa ja rakensivat uutta elämää täällä. Silti konflikti ja epäluottamus kytevät edelleen rajojemme lähellä, ja omissa sydämissämme on usein syvä jakolinjoja.

Silti uskon, että Jumala kirjoittaa tähän uuden tarinan. Conakry on enemmän kuin satama – se on sadonkorjuupelto. Monet rajaseudun kansat elävät keskuudessamme, jokaisella oma kielensä ja historiansa kanssa, mutta kaikki tarvitsevat toivoa, jota ei voida horjuttaa. Epävakauden keskellä Kirkko nousee – pieni, vakaa ja loistaa Kristuksen valoa tämän kaupungin kaduilla ja rannoilla. Rukoilen, että Guinea tunnetaan jonain päivänä paitsi mineraaleistaan, myös aarteistaan Evankeliumi juurtuen jokaiseen sydämeen.