Jeesus ilmoittaa itsensä

(Medan, Indonesia)

Indonesian lämpimässä ja vilkkaassa Medanin kaupungissa palmut huojuvat auringonpaisteessa ja moottoripyörät kiitävät värikkäiden, hedelmiä ja mausteita pursuavien torien ohi. Ilmassa tuoksuu paistettua riisiä ja makeaa teetä. Viisi kertaa päivässä rukouskutsu kaikuu kattojen yli muistuttaen perheitä pysähtymään ja rukoilemaan.

Kymmenvuotias Rani rakasti äitinsä auttamista pienessä ruokakojussa. Joka aamu hän sekoitti riisiä ja currya, kun äiti tervehti asiakkaita hymyillen. Rani rakasti Jumalaa. Hän rukoili joka päivä ja yritti olla ystävällinen. Mutta hän ei ollut koskaan lukenut Raamattua, eikä hän tiennyt paljoakaan Jeesuksesta.

Eräänä iltapäivänä Ranin täti kutsui äitinsä pieneen naisten lukupiiriin. “Me vain luemme tarinoita profeetoista”, täti selitti. “Haluatko tulla mukaan?”

Ranin äiti epäröi. Mutta hän oli utelias. Niinpä sinä iltana Rani ja hänen äitinsä kävelivät yhdessä tädin luokse.

Naiset istuivat lattialla punottujen matoilla. Ympyrän keskellä oli pieni kirja. He eivät väitelleet. He eivät väittelleet. He vain lukivat tarinoita.

Rani kuunteli hiljaa, kun he lukivat luomisesta. He lukivat Abrahamista. He lukivat anteeksiannosta ja Jumalan lupauksista.

Sitten eräänä iltana he alkoivat lukea Jeesuksesta.
Rani nojautui lähemmäs.

He lukivat Hänen hyvyydestään. He lukivat Hänen ihmeistään. He lukivat siitä, kuinka Hän antoi anteeksi ihmisille ja toivotti lapset tervetulleiksi. Rani tunsi jonkin liikahtavan sydämessään, vaikka hän ei täysin ymmärtänyt sitä.

Sinä yönä tapahtui jotain odottamatonta.
Ranin äidillä oli unelma.

Unessa hänen edessään seisoi hohtavan valkoisiin pukeutunut mies. Hänen kasvonsa olivat lempeät ja hänen silmänsä ystävälliset. Hänessä ei ollut mitään pelottavaa – vain rauhaa.
“Minä olen Tie”, Hän sanoi hiljaa. “Seuraa Minua.”

Ranin äiti heräsi yhtäkkiä. Hänen sydämensä hakkasi nopeasti, mutta hän tunsi olonsa rauhalliseksi. Uni tuntui todellisemmalta kuin mikään, mitä hän oli koskaan aiemmin nähnyt.

Seuraavana päivänä hän kertoi Ranille, mitä oli tapahtunut.
“Luuletko, että se oli Jeesus?” Rani kuiskasi.
Hänen äitinsä nyökkäsi hitaasti. “Luulen, että Hän paljastaa itsensä meille.”

Seuraavien viikkojen aikana naiset jatkoivat lukemista. He saivat tietää, että Jeesusta kutsutaan Jumalan Karitsaksi. He saivat tietää, että Hän kuoli ja nousi kuolleista. He saivat tietää, että Hän antaa synnit anteeksi ja antaa uuden elämän.

Rani alkoi rukoilla eri tavalla.

Sen sijaan, että hän olisi toistanut tuttuja sanoja, hän puhui rehellisesti.
“"Jeesus... jos olet oikeasti olemassa... näytä minulle."”

Hän ei kuullut kovaa ääntä. Hän ei nähnyt kirkkaita valoja. Mutta lukiessaan kertomuksia ja rukoillessaan hän tunsi rauhaa. Hän tunsi iloa kuullessaan Jeesuksen sanat. Hän tunsi tulleensa tunnetuksi – aivan kuin joku olisi ymmärtänyt häntä täysin.

Eräänä iltapäivänä Rani ja hänen äitinsä istuivat kapean kastelukanavan vieressä, jota ympäröivät vihreät riisipellot. Pieni ryhmä naisia kokoontui hiljaa. Yksi kerrallaan he astuivat veteen ja heidät kastettiin Jeesuksen seuraajiksi.

Rani katseli tarkasti. Hän näki kyyneleitä. Hän näki hymyjä. Hän näki rohkeutta.

Myöhemmin Rani halasi äitiään tiukasti. “Me kuulumme nyt Jeesukselle”, hän sanoi.

Hänen äitinsä hymyili. “Kyllä. Ja hän on näyttäytynyt meille.”

Siitä päivästä lähtien Rani alkoi rukoilla koulukavereidensa puolesta. Hän ei riidellyt. Hän ei pakottanut keskusteluja. Mutta kun joku kysyi häneltä, miksi hän vaikutti niin iloiselta, hän vastasi yksinkertaisesti: "Koska Jeesus rakastaa minua."“
Rani oppi jotain tärkeää:

Jeesus ilmoittaa itsensä ihmisille, jotka todella etsivät Häntä.
Ja kun Hän tekee niin, kaikki alkaa muuttua.