Asun Karajissa, kaupungissa, joka sijaitsee Alborz-vuorten juurella, hieman Teheranin länsipuolella. Monet kutsuvat sitä "pohjoisen portiksi", josta vilkkaat moottoritiet alkavat nousunsa kohti Kaspianmerta. Karaj-joki halkoo laakson, ja suuri Amir Kabirin pato kohoaa läheisillä vuorilla ja toimittaa vettä ja sähköä miljoonille ihmisille. Se, mikä oli aikoinaan hiljainen maatalouskaupunki, on kasvanut yhdeksi Iranin suurimmista kaupungeista, täynnä opiskelijoita, tehtaan työntekijöitä ja perheitä, jotka muuttivat tänne etsimään mahdollisuuksia ruuhkaisen pääkaupungin ulkopuolelta.

Karaj on tulokkaiden kaupunki. Ihmisiä on asettunut tänne joka puolelta Irania – persialaisia, azereita, kurdeja ja muita – tuoden mukanaan toiveensa ja kamppailunsa. Kerrostalot kohoavat laakson poikki, ja kaupunki kuhisee päivittäin Teheraniin matkustavien työmatkalaisten energiaa. Liikkeen alla on kuitenkin hiljainen raskaus. Taloudelliset vaikeudet, nousevat kustannukset ja epävarmuus tulevaisuudesta painavat monia perheitä.

Viime vuosina Karajista on tullut myös yksi niistä paikoista, joissa julkinen turhautuminen on noussut pintaan. Mielenosoituksia on puhjennut kaupunginosissa ja yliopistoissa, kun nuoret ja työntekijät ovat puhuneet taloudellisesta painostuksesta ja poliittisesta kontrollista. Turvallisuusjoukot reagoivat usein nopeasti, ja keskustelut näistä tapahtumista tapahtuvat varovaisesti suljettujen ovien takana.

Nykyisen sodan jännitteet ovat vain lisänneet epävarmuutta. Teheranin ollessa niin lähellä, Karajin asukkaat tuntevat sotilaallisen toiminnan, pakotteiden ja epävakauden aaltovaikutukset. Silti elämä jatkuu – myyjät avaavat liikkeensä aamulla, opiskelijat täyttävät kampukset ja perheet kokoontuvat iltaisin jokipuistojen varsille toivoen rauhallisempaa tulevaisuutta.

Jeesuksen seuraajille Karajissa usko kasvaa usein hiljaa kodeissa ja pienissä kokoontumisissa. Uskovat rukoilevat lähimmäistensä puolesta, rohkaisevat toisiaan ja luottavat siihen, että Jumala tekee työtään jopa paineen ja muutoksen muokkaamassa kaupungissa. Uskon, että Karajista – kaupungista, jonka ovat rakentaneet parempaa elämää etsivät ihmiset – voi myös tulla paikka, jossa monet löytävät syvemmän toivon Kristuksessa.

• Rukoile monet perheet, jotka ovat muuttaneet Karajiin etsimään mahdollisuutta löytää todellista toivoa ja rauhaa Kristuksessa.
  (Jeremia 29:11)

• Rukoile Karajin yliopistojen ja teollisuuden opiskelijoita ja nuoria ammattilaisia etsimään totuutta ja viisautta poliittisten jännitteiden tuolta puolelta.
  (Jaakob 1:5)

• Rukoile rauhaa naapurustoissa, joilla on ollut mielenosoituksia ja levottomuuksia, jotta oikeudenmukaisuus ja sovinto kasvaisivat.
  (Jesaja 32:17)

• Rukoile uskovat kokoontuvat hiljaa kodeissa ympäri kaupunkia vahvistuakseen ja suojellakseen itseään.
  (Psalmi 121:7–8)

• Rukoile Karajista – Teheranin vieressä olevasta porttikaupungista – on tulossa portti hengelliselle heräämiselle koko alueella.
  (Habakuk 2:14)