Rukoile Hanoi

Asun Hanoissa, Vietnamin pääkaupungissa – kaupungissa, joka on täynnä historiaa, perinteitä ja hiljaista sitkeyttä. Vanhat kadut kiemurtelevat torien ja temppelien läpi, ja järvet heijastavat sekä kansakuntamme kauneutta että monimutkaisuutta. Täällä pohjoisessa kannamme Vietnamin pitkän tarinan – vuosisatojen dynastioiden, sotien ja jälleenrakennusten – painoa, mutta kansamme henki on edelleen vahva ja päättäväinen.

Hanoi on erilainen kuin etelä. Elämä täällä on muodollista ja ylpeää, ja sitä muokkaavat syvät kulttuuriset juuret ja kunnioitus menneisyyttä kohtaan. Useimmat tapaamani ihmiset ovat omistautuneet perinteisille uskomuksille – esi-isien palvonnalle, buddhalaisuudelle ja kansanuskonnoille. Ilmassa tuoksuu usein suitsuke, ja kaupungin temppeleistä kantautuu laulun ääni. Silti tämän omistautumisen alla tunnen hiljaisen tyhjyyden – sydämet kaipaavat rauhaa, jota rituaalit eivät voi tuoda.

Jeesuksen seuraaminen Hanoissa ei ole helppoa. Monet uskovat kohtaavat täällä epäilyksiä ja painetta – työssä, koulussa, jopa omissa perheissään. Joitakin kielletään kokoontumasta; toisia tarkkaillaan tai vaiennetaan. Mutta kirkko kestää, rukoilee uskollisesti ja rakastaa rohkeasti. Tapaamme pienissä kodeissa, kuiskaten ja laulaen, luottaen siihen, että Jumala tekee jotain voimallista tässä maassa.

Uskon, että aika koittaa, jolloin Vietnam – Hanoista Ho Chi Minh Cityyn, suistoalueelta ylängöille – yhdistyy paitsi yhdeksi kansakunnaksi, myös yhdeksi perheeksi Herran Jeesuksen alaisuudessa. Rukoilemme päivää, jolloin Hänen rauhansa virtaa kuin Punainen joki ja tuo elämän jokaiseen kolkkaan tässä maassa.