Hindulaisuus on yksi maapallon vanhimmista ja laajimmalle levinneistä uskonnoista.
Elinvoimaisia hinduyhteisöjä löytyy myös Sri Lankasta, Bangladeshista, Balilta (Indonesia), Mauritiukselta, Trinidadilta, Fidžiltä, Isosta-Britanniasta ja Pohjois-Amerikasta.
Rituaalien, symbolien ja juhlien takana ovat todellisia ihmisiä – äitejä, isiä, opiskelijoita, maanviljelijöitä, naapureita – jokainen ainutlaatuisesti luotu Jumalan kuvaksi ja Hänen syvästi rakastamansa.
Mikä on hindulaisuuden alkuperä?
Hindulaisuus ei alkanut yhdestä perustajasta tai pyhästä tapahtumasta. Sen sijaan se kehittyi vähitellen tuhansien vuosien aikana muovautuneena muinaisten kirjoitusten, suullisten perinteiden sekä filosofian ja mytologian kerrostumien myötä. Monet tutkijat jäljittävät sen juuret Indus-laakson sivilisaatioon ja indoarjalaisten saapumiseen noin vuonna 1500 eaa. Vedat, jotkut hindulaisuuden varhaisimmista pyhistä kirjoituksista, kirjoitettiin tänä aikana ja ovat edelleen keskeisiä hindulaisuuden uskossa.
Mitä hindulainen oleminen tarkoittaa?
Hindulaisuudessa ei ole aina kyse tietyn opin uskomisesta – usein kyse on syntymisestä tiettyyn kulttuuriin, palvonnan rytmiin ja yhteiseen elämäntapaan.
Monille hindulaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle festivaalien, perherituaalien, pyhiinvaellusten ja tarinoiden kautta. Jotkut hindut ovat syvästi hartaita, kun taas toiset osallistuvat uskontoon enemmän kulttuuri-identiteetin kuin hengellisen vakaumuksen vuoksi. Hindut saattavat palvoa yhtä jumalaa, useita jumalia tai jopa pitää koko todellisuutta jumalallisena. Hindulaisuuteen kuuluu lukemattomia lahkoja ja käytäntöjä, mutta sen ytimessä ovat seuraavat uskomukset:
- Karma
- syy ja seuraus
- Dharma
- vanhurskas velvollisuus
- Samsara
- uudestisyntymisen kiertokulku
- Mokša
- vapautuminen syklistä


