Rukoile Yangon

Asun Myanmarissa, henkeäsalpaavan kauniissa ja syvän tuskan täyttämässä maassa. Maamme ulottuu vuorten, tasankojen ja jokien yli – monien kansojen ja kulttuurien kohtaamispaikkana. Burmalaiset muodostavat yli puolet väestöstämme, mutta olemme monien etnisten ryhmien kudelma, joilla jokaisella on oma kielensä, pukeutumisensa ja perinteensä. Kukkuloilla ja rajaseuduilla pienet yhteisöt elävät hiljaa pitäen kiinni identiteetistään ja toivostaan.

Mutta monimuotoisuutemme ei ole tullut ilman kärsimystä. Vuodesta 2017 lähtien rohingya-kansanjäsenet ja monet muut ovat kokeneet käsittämätöntä vainoa. Kokonaisia kyliä on poltettu, ja sadattuhannet ovat paenneet kodeistaan. Olen nähnyt surun ihmisten silmissä – äitien etsiessä kadonneita poikiaan, pakolaisina kasvavien lasten. Epäoikeudenmukaisuuden taakka on täällä raskas, mutta uskon, että Herra itkee edelleen kanssamme eikä ole kääntänyt kasvojaan pois.

Yangonissa, kansamme suurimmassa kaupungissa, elämä kulkee nopeasti ja maailma tuntuu läheiseltä. Silti jopa täällä, vaikeuksien ja pelon keskellä, Jumala työskentelee hiljaa kansansa kautta. Myanmarin seurakunta on pieni mutta vahva. Rukoilemme Hänen valtakuntansa tuloa – että oikeudenmukaisuus virtaisi kuin vedet, että sydämet paranisivat ja että Jeesuksen rakkaus toisi rauhan tähän särkyneeseen maahan. Uskon, että Kristuksen valo nousee vielä Myanmarin ylle, eikä pimeys voita sitä.