Japani

Vaikka Japani on perinteisesti luokiteltu buddhalaiseksi kansakunnaksi, tosiasia on, että siitä on tullut yhä enemmän uskonnon jälkeistä. Joitakin buddhalaisia käytäntöjä jatketaan, kuten esi-isien haudoissa vieraileminen ja ylläpito, onnen amulettien käyttäminen ja syntymän rekisteröiminen paikallisessa buddhalaistemppelissä. Useimmat Japanin kansalaiset, varsinkin alle 50-vuotiaat, eivät kuitenkaan tunnista itseään minkään uskonnon kannattajiksi.

Tässä erittäin kilpaillussa yhteiskunnassa uskonnollisuutta pidetään usein heikkona. Jotkut ovat kutsuneet Japania "supervallaksi ilman moraalista kompassia". Yksi seuraus tästä ahdistuksesta on korkea itsemurhaluku erityisesti nuorten keskuudessa. Joka vuosi yli 30 000 menettää henkensä.

Monet japanilaiset valitsevat šintolaisuuden, buddhalaisuuden ja okkulttisten tai animististen käytäntöjen näkökohdat ja kehittävät oman henkilökohtaisen uskonsa välittämättä ristiriitaisuuksista. Raskas painotus tässä uskomusjärjestelmässä on, että jumalia on kaikkialla, mukaan lukien kivet, puut, pilvet ja ruoho.

Koska Japanissa on hyvin vähän kristittyjä, raamattujen ja muun uskoon perustuvan kirjallisuuden hankkiminen on vaikeaa. Tähän liittyy se, että monet nykyisistä pastoreista ovat iäkkäitä, mutta eivät voi jäädä eläkkeelle, koska heidän seurakuntaansa ei ole ketään.

Suurin osa Japanin kristillisestä yhteisöstä on naisia. Miehet tekevät niin monta tuntia työtä, ettei heillä ole aikaa uskonnolle. Tästä tulee itseään vahvistava ongelma – se, että kirkossa on vähän miehiä, vahvistaa sen väärinkäsityksen, että kirkko on ensisijaisesti naisten paikka.